19. Lypsylehmät

Lypsylehmä on tärkein kotieläin – se tuottaa lihaa, mutta ennen kaikkea maitoa, elintärkeää ravintoa jääkaapittomalla ajalla. Vanhoina aikoina lähes kaikilla tiloilla – pienimmilläkin – oli omavaraisuutta varten ainakin yksi lehmä ja muutama kana. Joillakin suuremmilla tiloilla on tilaa laajemmalle karjanhoidolle, esimerkiksi Norrbygårdissa on noin kolmekymmentä lypsylehmää. Toisen maailmansodan jälkeen maatalouden kehitys etenee nopeasti. Maanviljelijät alkavat investoida lypsykoneisiin ja traktoreihin, mutta perinteiset manuaaliset työmenetelmät ovat säilyneet kylissämme aina 1950-luvulle asti. Lypsylehmä on maatalouden tukipilari ja tärkeä tulonlähde monille tiloille. Vuonna 1979 Märta Olsson sai Bergbyn koulun takana olevalla tilalla kultamitalin toimitettuaan virheetöntä maitoa 23 vuoden ajan. Vuosina 1939–1979 hän ei koskaan saanut lomaa eläimistä ja kantoi lehmille yksin vähintään 280 litraa vettä päivässä.

Sää on tärkeä maidontuottajille, ja vuonna 1943 Norrbyn maatilasta tuli SMHI:n säähavaitsija . Tähän päivään asti maatila raportoi päivittäisiä sademääriä – mikä tarkoittaa, että Norrbystä on olemassa yli 80 vuoden jatkuvat säätiedot. Vuosien 1943–2005 keskimääräinen sademäärä on 594 mm/vuosi. Eniten sadetta on sateisena vuonna 1960, jolloin satoi 840 mm. Ennätyksellisen kuiva vuosi on 1947, jolloin satoi vain 355 mm, mutta myös vuodet 1955 ja 1959 ovat erittäin kuivia (ns. ampiaiskesät).

2000-luvulla maidontuottajien kannattavuus heikkeni. Yhä useammat joutuivat lopettamaan toimintansa. Vuodenvaihteessa 2013/14 viimeiset lypsylehmät katosivat. Nykyään Norrbyssä on jäljellä vain hevosia ja lihakarjaa, mutta kylän pitkästä maidontuotantohistoriasta on edelleen näkyvissä jälkiä.

Senast uppdaterat kl. 19:32, fredag 19 december 2025